Vihreät Niityt

Nimensä on saanut Ritva Lenkkerin ideasta; Helvi Juvonen Kootut runo kirjasta

Joku puhuu

Tuuli kylmää ikkunoita

Virren lämpö, voita, voita

anna rauha, rauha meille.

minuuteen uupuneille.

Tietä kaitaa,

kuka sitä käydä taitaa?

Eikö samaan pisteeseen

johda suora, käyrä tie,

jota pakko meitä vie?

Tunnen soimaa, tunnon soima,

sekö ainoa on voima?

Mitä usko sitten auttaa,

jos ei edes hätälauttaa

tarjoa se ihmiselle,

joka pelkää kuolemaa,

aneltua autuuttansa,

elämää ja maailmaa,

kapinoiden luopuissansa.

Kirjan lehdet aukeavat,

elävinä valahtavat

sanat korvan selvään kuulla,

joku puhuu, vaan ei suulla;

                           Älä epäile, epäile,etten

                           minä sinua kädestä vie

                           luo virvoittavien vetten.

                          On vihreille niityille tie.

                          Taso näkymötön on, jossa

                          leopardi ja karitsa levätä saa

                          ja lintu ja karhunpoika.

                        On yhteinen laidunmaa.

Muista, muista: älä vihaa,

raatelet vain omaa lihaa,

silloin oven sulkee salpa,

enkeli ja kirkas kalpa.

Käsin tyynin rauhaa kanna.

Ilon sait jo, ilo anna.

Ei tuomio, ei kielen soima,

rakkaus on suurin voima,

siipi, nouset, nostat sillä.

Muista usein väkevillä

sielu sairastaa.

päivitetty 4.1.2022