SANA SINULLE 10.7.2024

 

Tuleeko meille kirkastusvuorihetkeä?

Kirkastussunnuntaina Jeesus kiipesi vuorelle ja otti mukaan kolme ystäväänsä. Vuorella hän loisti heidän edessään valoa. Jeesuksen ystäville tuo hetki oli täynnä varmuutta ja ihmettä. He olisivat halunneet rakentaa vuorelle pysyvän majan Jeesukselle. Heistä olisi ollut oikein, että Jeesus olisi jäänyt tuohon kirkkaaseen hetkeen.  Pian Jeesus kuitenkin laskeutui alas vuorelta ja hänen perässään ystävätkin astuivat kirkastusvuoren varmuudesta takaisin arkipäiväiseen uskoon, joka on täynnä kysymyksiä ja epäilyksiä. 

 Myöhemmin Jeesus kulki kohti toista kukkulaa, Golgataa. Siellä hänet naulittiin ristille. Oli paljon pimeämpää. Jumala oli hiljaa, kun Jeesus kysyi kuoleman lähestyessä: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?"

 Meidän kaikkien elämässä on aikoja, jolloin on pimeää. Kun tuntuu, että Jumalakin on jossain tuolla kaukana ja tuntuu muuttavan aina vain kauemmaksi. Missä silloin ovat kirkastusvuorihetket?

 Valon pilkahdukset eivät ilmesty nopeasti eikä maailma kirkastu kerralla. Elämässä voi olla lyhyitä ja pidempiä pimeitä jaksoja. Niitä ei voi aikatauluttaa, vaikka kuinka tahtoisimme tietää, koska murhe väistyy ja voimat palaavat. Joskus parasta, mitä voi tapahtua, on se, että joku tulee viereen pimeään. Kirkastusvuorelle on helpompi kiivetä, kun me kannattelemme toisiamme.

Viljatuuli Ylikoski, Mänttä-Vilppulan seurakunnan kesäteologi 

 

Kuvassa tumma pitkähiuksinen, pyöreät silmälasit omaava, hymyilevä nuori nainen
Viljatuuli Ylikoski, Mänttä-Vilppulan seurakunnan kesäteologi