Nepalilaiset lapset istuvat karttapallon ympärillä ja opiskelevat maailman karttaa.

Lähetys- ja avustustyö

Lähetys on aina Jumalan lähetystä; lähtemistä ja lähettämistä. Meidät on kutsuttu Jumalan työtovereiksi viemään evankeliumin sanomaa, niin omaan elinympäristöömme, kuin kaikkialle maailmaankin. Lähetykseen osallistuminen merkitsee halua antaa omastaan mahdollisuuksien mukaan.

Lähetystyön tehtäviä seurakunnassamme ovat varojen kerääminen nimikkolähettiemme ja - kohteidemme tukemiseen, sekä ystävyysseurakunnan tukemiseen. Lisäksi pyrimme lisäämään tietoutta lähetyksestä ja kansainvälisestä vastuusta alueellamme. Tärkeä tehtävä on rukous lähetyksen ja sen piirissä toimivien puolesta. Toimintamme painottuu vuosittain vaihtuvien teemojen mukaan.

Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." Matt.28:19-20

Tule mukaan vaikuttamaan!

Lähetystyö on maailman muuttamista paremmaksi paikaksi askel kerrallaan Jeesuksesta kertoen. Me lähetämme lähetit ja he tekevät kovan, joskus vaarallisenkin työn puolestamme  maailmalla. Me voimme täällä koto-Suomessa auttaa heitä tekemällä kädentöitä, kertoa heidän työstään, järjestää tapahtumia ja olla antamatta periksi muuttuvassa maailmassa. Jos sinussa heräsi palo tulla mukaan iloiseen lähetystyön paikallisjoukkueeseen, ota yhteyttä lähetyssihteeri Teija Elersiin.

Tarvitsemme sinua jo pian, sillä lähetyskahvila käynnistynee kesän korvalla ja etsimme kädellisiä sekä mukavia ihmisiä vapaaehtoisiksi lähetyskahvilaan torille perjantaisin klo 7.30-13.00

Tammirannan työpäivät ovat yksi esimerkki hyvän tekemisestä. Kädentaidoilla muutetaan maailmaa paremmaksi!
Tammirannan työpäivät ovat yksi esimerkki hyvän tekemisestä. Kädentaidoilla muutetaan maailmaa paremmaksi!
lähetyssihteeri
50 358 4674

 

Torit, korit, teltat ja niityt,

niillä maailmaa paremmaksi muutetaan ja

ihmisiä kaikkialla autetaan.

Lähetyskäskyä todeksi eletään

ja toinen toistamme eteenpäin työnnetään.

 

Tammirannassa puurretaan ja väännetään,

valmistuu koppia, essuja ja tyynyliinoja, niitä käännetään.

Värit, mallit suunnitellaan ja kohta

tuotteista rahat jo eteenpäin lähetellään.

Ahkeraa ihmistä sinne on Luoja tuonut

ja iloa paljon monille täällä ja tuolla suonut.

 

Kesällä torilla keltainen teltta tunnetaan

ja sinne joukolla suunnataan.

Siellä iloiset, sydämeltään sulavat ihmiset toisiaan tapaavat ja

hyvään kymmenyksensä antavat.

Välillä hiki päässä vohveleita paistetaan ja

urakalla auringonsäteitä väistetään.

 

Kuka minkäkin lähetyskäskyn kuulee

ja sitä ensiksi turhaksi luulee.

Jeesus kutsuu meitä tekemään, omastamme antamaan

ja toisillemme jakamaan.

Siksi niin monta meitä täällä,

on oikealla mielellä ja päällä.

 

Talvimaanantaisin hulina ja pölinä, on länskällä kansainvälisen teetuvan hölinä.

Naista ja tyttöä on sinne maailma tuonut monta, joukossa ehkä kaksi onnetonta.

Joskus elämä surua antaa,

mutta toinen toistemme suruja voimme yhdessä kantaa.

Joku joskus harmista suuttuu, mutta pian jo ilme yhdessä iloksi muuttuu.

 

Vapaaehtoiset lähetystyön tekevät,

ja silmissään toivon näkevät.

Monesti jo kotoa kaakun pullan tuovat,

ja toisille ison ilon suovat.

Nämä vapaaehtoiset sydämessään vastuun kantavat ja

sisäisestä rakkaudesta antavat.

 

Mikä sitten toivoa antaa ja

pientä ihmistä eteenpäin kantaa?

On murhetta muutenkin monella,

sydämellään ja povella.

 

Jeesus se ilon sydämeen antaa

ja käsillään kantaa. Jos suru tai murhe päätä vaivaa ja

maata jalkojen alta kaivaa. Silloin muista sä ystävä varhain,

Jeesus se parhain.

 

.

 

Lähetit ympäri maailman työmme tekevät

ja itsensä Jeesuksen tähden alttiiksi laittavat.

Kertovat Jeesuksesta tarinaa monta,

kuulostaa; on suuren suuri armo niin uskomatonta.

 

Lähetyssihteerin esittely alkoi runomittaisella esittelyllä, josta olisi ehkä rap-sanoitukseksikin.  Olen toiminut siis nyt vuoden Mänttä-Vilppulan seurakunnassa lähetyssihteerinä. Työhöni kuuluu kaikenlaiset lähetystyöhön liittyvät asiat, kuten yhteydenpito seurakunnan lähetteihin, rahavirtojen etsiminen ja löytäminen, lähetyskahvilan pyörittäminen, vihreitten niittyjen organisointi sekä monet muut pienet ja isot lähetystyön tapahtumat.

Olen reilut vuosi sitten Tampereelta tänne muuttanut 50-vuotias ihminen. Teen päivätyöni erityisopettajana, ja tämä lähetyssihteerin pesti on osa-aikainen lisätyö. Olen kuin kaksoisagentti, sillä teen hyvin toisistaan poikkeavaa työtä, mutta jolle selitys löytyy ensimmäisestä ammatistani. Olen valmistunut kirkon nuorisotyönohjaajaksi 1990 ja tehnyt seurakunnan nuorisotyötä reilut 13 vuotta. Olen kuin siis pantteri, joka ei pääse pilkuistaan. En tosin missään nimessä haluakaan.

Olen siis pesunkestävä idealisti ja uskon parempaan maailmaan ja ihmiseen. Nykymeno tosin näyttää päättömän kanan erittäin lyhyeltä lennolta, mutta uskon, toivon ja rakkauden nimeen vannova ei voi luovuttaa. Sitä paitsi toimisin Lutherin mukaan, jos tietäisin maailmanlopun olevat tulossa, istuttaisin välittömästi omenapuun ja ehkä toisenkin.

Uuteen mänttäläiseen elämääni kuuluu muutakin kuin työtä. Perheeseeni kuuluu kolme aikuista omillaan elävää tytärtä, kaksi koiraa ja avopuoliso. Harrastuksiini kuuluu ajattelu, taide hyvin monessa eri muodossa ja ystävät. Luoja on suonut minulle monta hyvää ystävää, jotka edelleen pitävät minuun aktiivisesti yhteyttä, vaikka muutin monen ihmetykseksi tänne Mänttä-Vilppulaan.

Unelmoin vakituisesta työpaikasta täällä Mänttässä sekä ikuisesta mielenrauhasta. Tosin molemmat voivat olla hieman utopistisia haaveita, mutta periksi ei saa antaa. Lisäksi olisin kovasti menossa paikallispolitiikkaan mukaan, kunhan vain löydän sopivat puolueen ja aikaa tähän harrastukseen.

Suurin saavutukseni on mitään vähentämättä tai siihen lisäämättä omat lapseni. Nyt kun heistä on tullut aikuisia, heidän kanssaan on upeaa viettää aikaa ja jutella. Keskustelemme päivän polttavista jutuista, mutta kaikista heidän nuoren elämänsä pienistä ja isoista harmeista. Upeinta on, että he luottavat edelleen minuun, pyytävät mukaansa ”tyttöjen iltaan” ja odottavat innolla minua täältä Mänttästä sinne Tampereella. Lapset ovat suurin elämän ihme, ja juuri siksi olen opiskellut aikanaan erityisopettajaksi. Haluan auttaa kaikkia oppimaan, elämään ja selviytymään, haasteista huolimatta.

Elämä on valtava seikkailu. Välillä se tuntuu helvetinmoiselta sotkulta, mutta samaan aikaan valtavalta armolta ja suurimmalta rikkaudelta, mitä ihminen voi osakseen saada. Elämä on siis todellinen kaksinaistaitelu näiden kahden ajatuksen välillä. Vaikka olen jo 50-vuotias, elämä näyttäytyy aina vain kummallisemmalta seikkailulta, jossa kaikki on mahdollista.

Mikä minusta tulee isona, sitä en todellakaan osaa sanoa. Toivon, että kasvan hyväksi ihmiseksi. Sekin on jo paljon toivottu!