Teen diakoniatyötä laidasta laitaan kaikkien seurakuntalaisten parissa, mutta erityisenä vastuualueenani on kehitysvammatyö, päihde- ja vankilatyö, sekä Kolhon aluetyö. Haluaisin auttaa ihmisiä löytämään seurakunnasta hengellisen kodin, jossa voi levähtää, tulla ravituksi ja lohdutetuksi tämän maailman myrskyissä. Seurakunta on Jumalan perhe, joukko siskoja ja veljiä, joista jokainen on arvokas ja ainutlaatuinen. Voimme yhdessä olla ihmettelemässä pieninä ihmisinä suurta Jumalaa ja heittäytyä Hänen rakkautensa ja armonsa varaan iloinemme, suruinemme, kysymyksinemme, luottavaisin ja kiitollisin sydämin. Rakastan kirkkoa ja haluan olla vaalimassa myös kristillisiä perinteitä. Olen Jumalan palvelija yksin armosta. Teen työtäni rukoillen ja evankeliumin sanomaan luottaen.

Aloitin kappalaisen tehtävissä elokuussa 2019.

"Jumalan tunteminen on elämän tärkein ja perustavin asia." Näin alkaa kirkkomme Katekismus. Siksi ihmisen on viisasta turvautua Jeesukseen Kristukseen. Luterilaisen uskonopin kulmakiviä ovat nämä kiteytykset: Yksin armosta, Kristuksen tähden ja uskon kautta. Tämä merkitsee, että ihmisen ei tule eikä hän voi ansaita pelastumistaan, vaan Jumalan armahdus riittää. Jumalan Poika on uhrikuolemallaan sovittanut koko maailman syntivelan Jumalan edessä. Pyhän kasteen sakramentin ja evankeliumin sanan välityksellä ihminen tulee osalliseksi Jumalan pelastavasta rakkaudesta. Armosta. Kun turvaudumme Jeesuksen pelastustyöhön, luotamme Jumalaan. Näin uskon kautta kuka tahansa ihminen ja milloin vain saa omistaa armon aarteet. Silloin ihminen on autuas ja osallinen ikuisesta elämästä.

Vapaa-ajalla harrastan brasilialaista jujutsua.